tiistai 22. kesäkuuta 2010

Raskaudesta palautuminen

Viikonloppuna olikin puhetta, että voisin tehdä postauksen raskaudesta palautumisesta, kutistumisesta. Emilia nukkuu päikkäreitä, joten nyt on hyvää aikaa etsiä vanhoja kuvia.

Ennen raskautta olin siis TOSI hoikka, ja lisäksi paino tippui vielä ensimmäisen kolmanneksen aikana pahoinvoinnin takia. Jäisillä pakastemansikoilla (jotka siis olivat ainut asia nektariinien lisäksi joita kykenin syömään) kun ei hirveesti lihota :D Ensimmäisellä neuvolakäynnillä (rv 8) painoni oli 44,5 kg. Neuvolassa tehtiin heti selväksi, että paino saa nousta ainakin 12 kiloa raskauden aikana. Pituutta minulla on siis 157 cm. Tässä kuva noin vuosi ennen raskautta. Saman kokoinen olin raskauden alussa.



Painoa tulikin raskauden aikana reilusti, aika tarkasti 20 kiloa. Tosin osasyyllisenä oli alkava raskausmyrkytys, jonka takia tuli turvotusta ja paino nousi nopeasti. Viimeinen mittaus ennen synnytystä oli jotain 63 kiloa ja sen jälkeen painoa tuli vielä lisää.

Synnytyksen jälkeen kotiuduttua, painoin 58 kiloa, vyötärönympärys oli 90 cm, olin järkyttynyt, sillä synnytyksessä olin kutistunut vain 10 cm. Ajattelin, että tää maha ei häviä ikinä. Stressasin kovasti, vaikka sairaalassa sanottiinkin, että onneksi minulle tuli niin paljon kiloja, muuten kuihtuisin kokonaan imetyksen, valvomisen jne takia. Pari viikkoa juoksin vaa'alla päivittäin ja mittasin vyötäröä, mitään muutosta ei tapahtunut. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin olla armollinen, mies käski ehkä miljoona kertaa lopettaa stressaamisen, "justhan sä synnytit". Meni varmaan kuukausi ennen kuin menin seuraavan kerran vaa'alle. Paino oli hävinnyt itsestään, samoin vyötärö.

Tänään kävin aamulla vaa'alla. Painoin 49,9 kg, alle 50 ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Vyötäröni oli 79 cm. Ennen raskautta vyötäröni oli siis 68-70 cm. Osasyy nopeeseen painon tippumiseen on reuma. Olen ollut suht kipeä ja lääkärin mukaan tulehdustila kiihdyttää aineenvaihduntaa. Nyt olen jo tyytyväinen mittoihini. Totesinkin eilen, etten kaipaa ihan niin minimalistisiin mittoihin, kuin ennen raskautta. Nykyään on kivempi, kun löytää istuvia farkkuja, kaikki ei pyöri jalassa! Nyt kun saisi vielä lihaskunnon takaisin. Polvet ovat olleet kipeät, joten lääkärin neuvo oli liikunta, pitäisi saada lihasta tukemaan niveliä.

Ainut, mikä ehkä tällä hetkellä "harmittaa" on se, että joudun syömään kortisonia, olen syönyt jo vuoden. Se pyöristää tosi paljon poskia, varmaan otan puheeksi kuun lopussa voisiko sen vaihtaa pois. Viime vappuna otetusta kuvasta näkee kyl eron..



Päivän asuna on rentoakin rennompi kotiasu (H&M)



Seuraavaksi ajattelin keittää kupin kahvia ja tutustua seuraavaan opukseen. Ensivilkaisulta vaikutti tosi kivalta. Käytännön vinkkejä, kivoja kuvia.



Tosin taidammekin mennä ulos, Emilia heräsi :)

Ei kommentteja: